MENETELMÄT: Postikysely lähetettiin Uuden-Seelannin eläinlääkärineuvoston (VCNZ) rekisteröimille 1 907 eläinlääkärille. Kyselyssä kerättiin tietoja vastaajien iästä, sukupuolesta, työpaikan ihmistyypistä ja lukumäärästä, stressitasosta, masennuksesta, itsemurha-ajatuksista ja -yrityksistä, stressin syistä ja tuen lähteistä. TULOKSET: Yhdeksänsataa kaksikymmentäseitsemän (48,6 %) eläinlääkäriä palautti käyttökelpoisia vastauksia. Eläinlääkärit, jotka olivat eläkkeellä, työskentelivät ulkomailla tai eivät antaneet tietoja työnsä tyypistä, jätettiin analyysin ulkopuolelle, joten jäljelle jäivät 849 eläinlääkärin (44,5 %) tiedot. Naiset kokivat enemmän työhön liittyvää stressiä ja masennusta kuin miehet, pieneläin- tai sekatyöeläinlääkäreiden stressiä ja masennusta esiintyi enemmän kuin muunlaisessa työssä työskentelevien eläinlääkäreiden, ja nuoremmat eläinlääkärit kokivat enemmän stressiä kuin vanhemmat eläinlääkärit. Tärkeimmät stressin lähteet olivat työtunnit, asiakkaiden odotukset ja odottamattomat tulokset. Vastaajia stressasivat myös tarve pitää yllä tietojaan ja teknisiä taitojaan sekä henkilökohtaiset suhteet, talous ja itseensä kohdistuvat odotukset. Useimmat vastaajat ilmoittivat, että heillä oli hyvät perhe- ja ystäväverkostot, jotka auttoivat heitä selviytymään stressistä. Yleisesti ottaen vastaajat tukeutuivat yleensä epävirallisiin verkostoihin, kuten perheeseen ja ystäviin, muihin eläinlääkäreihin ja työtovereihin. Pieni osa vastaajista, jotka ilmoittivat kliinisestä masennuksesta tai itsemurha-ajatuksista tai -yrityksistä, käytti yleisiä vastaajia todennäköisemmin terveydenhuollon ammattilaisia, neuvontaa, pastoraalista/henkistä tukea ja Vets in Stress -puhelinlinjaa, mutta haki harvemmin tukea työnantajilta ja työtovereilta.
PÄÄTELMÄT: Eläinlääkäreiden työperäisen stressin hallintaan tarvitaan monenlaisia strategioita. Työpaikalla esiintyvän stressin lähteet on tunnistettava, ja on kehitettävä strategioita niiden lähteiden hallitsemiseksi, jotka aiheuttavat merkittävää vaaraa. Strategioihin voivat kuulua työmäärään ja työaikaan kiinnitettävä huomio, työprosessien suunnittelu ja sosiaalisen tuen lisääminen. Työhön liittyvien taitojen, kuten viestinnän, konfliktien hallinnan ja stressinhallinnan, koulutus voi olla hyödyllistä, jos näiden taitojen puute aiheuttaa stressiä. Tukipalveluja, kuten neuvontapuhelimia ja mentorointijärjestelmiä, on myös saatavilla, ja niistä on tiedotettava paremmin.
Lue lisää TÄSTÄ.
