Tutkimustulokset osoittivat, että useammat eläinlääkintäorganisaatiot nimesivät MWB- ja DEI-haasteet (54 %, n = 43/79 ja 58 %, n = 45/78) tärkeimmäksi painopistealueeksi kuin eläinlääkäriklinikat (26 %, n = 15/57 ja 33 %, n = 19/57). MWB-tukiohjelmia oli saatavilla kohtalaisessa määrässä lähinnä englanninkielisiä maita, kun taas DEI-tukiohjelmia oli saatavilla vain muutamassa maassa, ja ne keskittyivät pääasiassa erityisryhmiin, joiden vaikutusta ei tiedetä, koska ne on otettu käyttöön vasta äskettäin. Kyselyyn vastanneet uskoivat yleisesti, että erityisryhmille suunnatuilla toimilla, kuten MWB-verkkoseminaareilla, koulutuksella ja tiedotuskampanjoilla sekä MWB/DEI-neuvontapuhelimilla ja DEI-vertaistukiohjelmilla, oli suuri vaikutus (mediaani 3,5-4/5), mutta eläinlääkintäorganisaatioiden ja eläinlääkäriklinikoiden käyttämät toimet olivat kuitenkin liian vähäisiä. Tarkennetuissa haastatteluissa vastaajilta saatu lisäpalaute osoitti, että perus- ja jatkokoulutuksen sekä räätälöityjen ryhmätoimintojen vaatiminen olisi hyödyllisintä MWB/DEI:n parantamiseksi koko eläinlääkärin ammattiuran ajan. MWB:n ja DEI:n risteyskohdassa on monia alueita, joita on vielä selvitettävä tulevissa tutkimuksissa. Riittävä otoskoko, saavutettavuuden parantaminen ja erilaisten kulttuuristen käsitysten huomioon ottaminen ovat suurimmat haasteet, kuten tutkimuksessamme todettiin. Jotta MWB- ja DEI-eroihin voitaisiin todella puuttua, tarvitaan muutoksia myös eläinlääketieteellisessä työpaikkakulttuurissa ja -ympäristössä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kukoistavan ja nykyaikaisen eläinlääkärin ammatin varmistamiseksi on lisättävä tietoisuutta osallistavasta ammatista, mukaan lukien avoimuuden ja hyväksynnän lisääminen DEI:n parantamiseksi ja MWB-haasteiden leimautumisen poistamiseksi.
Lue lisää TÄSTÄ.
