Tärkein tulosmittari Paykelin viisikohtainen kyselylomake.
Tulokset Norjalaisista eläinlääkäreistä 27 prosenttia (n=682/2567) koki, ettei elämä ollut elämisen arvoista viimeisen vuoden aikana, 5 prosentilla (n=139/2562) oli vakavia itsemurha-ajatuksia ja 0,2 prosenttia (n=6/2537) oli yrittänyt itsemurhaa. Naiseläinlääkärit ilmoittivat itsemurhatunteita ja -ajatuksia huomattavasti useammin kuin miehet. Vakavia itsemurha-ajatuksia oli naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miespuolisilla kollegoillaan (6,2 % (n=108/1754) vs. 3,6 % (n=28/766), χ2: 6,5, p=0,011). Vakaviin itsemurha-ajatuksiin liittyivät seuraavat riippumattomat tekijät: naimattomuus (OR 1,76, 95 % CI 1,13-2,72, p<0,05), negatiiviset elämäntapahtumat (OR=1,43, 95 % CI 1,22-1,68, p<0,001) ja henkinen ahdistus (OR 2,75, 95 % CI 2,14-3,52, p<0,001). Eläinlääkärit liittivät vakavat itsemurha-ajatuksensa työhön ja henkilökohtaisiin ongelmiin ja vähemmässä määrin perhe-, sosiaalisiin ja muihin ongelmiin. Lähes kaksi kertaa useampi nainen (53 %, n=57/108) kuin mies (28 %, n=7/25) ilmoitti työongelmat tärkeimmäksi vakaviin itsemurha-ajatuksiinsa vaikuttaneeksi tekijäksi (χ2: 4,99, p=0,03). Neljä prosenttia (n=6/139) ilmoitti työongelmat ainoaksi tärkeäksi tekijäksi.
Johtopäätökset Norjassa eläinlääkäreillä on suhteellisen paljon itsetuhoisia tunteita ja ajatuksia, mukaan lukien vakavia itsemurha-ajatuksia. Monimuuttuja-analyyseissä yksilölliset tekijät olivat tärkeämpiä kuin työhön liittyvät tekijät, kun taas työongelmat olivat eläinlääkäreiden itsensä ilmoittama vakaviin itsemurha-ajatuksiin eniten vaikuttanut tekijä. Sukupuolen ja erityisten työhön liittyvien tekijöiden merkitystä olisi tutkittava edelleen, jotta eläinlääkäreiden itsemurhakäyttäytymisen monimutkaisuutta voitaisiin ymmärtää paremmin.
Lue lisää TÄSTÄ.
