Strukturoidun katsauksen laatimisessa käytettiin tietokonehakua julkaistusta kirjallisuudesta, joka koski eläinlääkäreiden itsemurhariskiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, ja verrattiin riskiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä muihin ammattiryhmiin ja väestöön yleensä. Eläinlääkäreiden itsemurhien suhteellinen kuolleisuussuhde (PMR) on noin nelinkertainen väestöön verrattuna ja noin kaksinkertainen muihin terveydenhuollon ammatteihin verrattuna. Eläinlääkärin uran aikana voi esiintyä monimutkaisia mekanismeja, jotka lisäävät itsemurhariskiä. Mahdollisia tekijöitä ovat muun muassa ammattiin tulevien henkilöiden ominaisuudet, negatiiviset vaikutukset perustutkintokoulutuksen aikana, työhön liittyvät stressitekijät, keinojen helppo saatavuus ja tietämys niistä, mielenterveysongelmiin liittyvä leimautuminen, ammatillinen ja sosiaalinen eristäytyminen sekä alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö (pääasiassa reseptilääkkeet, joita ammatissa on helppo saada). Muita mahdollisia taustavaikutuksia ovat esimerkiksi asenteet kuolemaa ja eutanasiaa kohtaan, jotka muodostuvat ammatin rutiininomaisesta osallistumisesta seuraeläinten eutanasiaan ja tuotantoeläinten teurastamiseen, sekä itsemurhien “tarttuminen”, joka johtuu suorasta tai epäsuorasta altistumisesta vertaisten itsemurhille tässä pienessä ammatissa. Lue lisää TÄSTÄ.
Itsemurhien ehkäiseminen
Eläinlääkärit ja itsemurha: Strukturoitu katsaus mahdollisista vaikutuksista lisääntyneeseen riskiin.
Eläinlääkäreillä tiedetään olevan suurempi itsemurhariski kuin muulla väestöllä. On spekuloitu paljon ammatin lisääntyneen itsemurhariskin taustalla olevista mahdollisista mekanismeista, mutta empiiristä tutkimusta on tehty vain vähän.
