Osallistujien tietojen keräämiseen käytettiin verkkokyselylomaketta, joka sisälsi viisi validoitua psykometristä asteikkoa, joilla arvioitiin sietokykyä (Connor-Davidson Resilience Scale [CD-RISC]), koettua stressiä (Perceived Stress Scale), emotionaalista ahdistusta (Hospital Anxiety and Depression Scale), työuupumusta (Maslach Burnout Inventory) ja sekundaarista traumaattista stressiä (Professional Quality of Life Scale). Monimuuttujaista lineaarista regressiomallia käytettiin CD-RISC-pisteiden ja demografisten, ura- ja elämäntapaominaisuuksien välisten yhteyksien tutkimiseen. Yksimuuttujaisia lineaarisia regressiomalleja käytettiin arvioitaessa resilienssin pistemäärien ja muiden mielenterveystulosten välistä suhdetta.
TULOKSET
Vahvin positiivinen yhteys oli CD-RISC-pisteiden ja yleisen terveydentilan välillä. Tyytyväisyydellä ystävien tukeen ja työpaikan resursseihin oli positiivinen yhteys CD-RISC-pisteisiin. Mielenterveysongelmien esiintymisellä oli voimakkain negatiivinen yhteys CD-RISC-pisteisiin. Naimisissa olo, työskentely pieneläinpraktiikassa tai avustavissa tehtävissä toimiminen olivat negatiivisesti yhteydessä CD-RISC-pisteisiin. CD-RISC-pistemäärällä oli negatiivinen yhteys koetun stressin, ahdistuksen, masennuksen, työuupumuksen ja sekundaarisen traumaattisen stressin pistemääriin.
PÄÄTELMÄT JA KLIININEN MERKITYS
Mallit antoivat näyttöä resilienssin merkityksestä eläinlääkäreiden kielteisiltä mielenterveysvaikutuksilta suojautumisessa. Sekä henkilökohtaiset että työpaikan tekijät olivat yhteydessä resilienssiin, mikä tarjoaa mahdollisuuksia interventioihin kullakin näistä tasoista.
Lue lisää TÄSTÄ.